Toinen viikko

Toisella viikolla oli edessä tutustuminen Tenzoriin, joka on Sloveniassa merkittävä turvallisuusjärjestelmien toimittaja. Heillä on maahantuontia, mutta myös omaa järjestelmä- ja tuotekehitystä. Erityisen vaikuttava kokonaisuus oli heidän suunnittelema ja rakentama tunneliturvallisuusjärjestelmä Itävallan ja Slovenian rajalle. Emme ehtineet tutkimaan järjestelmää paikan päälle, mutta sain laajan perehdytyksen etäkäyttönä järjestelmän käytöstä ja toiminnasta. Keskeinen uusi tekijä järjestelmässä oli lämpökameroiden avulla tapahtuva valvonta. Tätä samaa tekniikkaa yritys hyödyntää myös kaupan turvallisuudessa henkilöliikenteen laskemisessa. Yritys rakentaa ja myy myös tuotesuojaukseen liittyviä kokonaisuuksia. Kävimme yrityksen edustajan kanssa katsomassa yrityksen rakentamia tuotesuojausratkaisuja Mariborilaisessa kauppakeskuksessa. Samana päivänä tutustuimme myös kohteeseen, johon he asensivat suunnitelmaansa videovalvontajärjestelmää.

Yhden aamupäivän vietin yrityksen suunnittelijan kanssa. Yrityksellä on tällä hetkellä yksi suunnittelija, joka piirtää käytännössä kaikki yrityksen myymät järjestelmäkokonaisuudet. Juttelimme yrityksen edustajan kanssa että suunnittelijan kanssa työskentely voisi olla yksi hyvä vaihtoehto työharjoittelijoillemme. Tämän jälkeen opiskelijamme voisivat toimia asentajien avustajani kentällä. Näin opiskelijat pääsivät näkemään koko prosessin suunnittelusta toteutukseen. 

Näkymä linnasta kaupungin suuntaan. 

Viimeiset kaksi työskentelypäivää vietin Ljubljanalaisessa turvallisuusalan yrityksessä Nova panoramassa. Yrityksessä on noin 100 työntekijää ja toiminta on hieman supistunut viimeisten vuosien aikana. Yritys tarjoaa laajasti erilaisia turvallisuusalan palveluita. Tällä hetkellä toiminta painottuu hyvin pitkälle tapahtumaturvallisuuteen ja paikallisvartiointiin. Yritys myy ja asentaa rikosilmoitin-, kulunvalvonta- ja videovalvontajärjestelmiä. Ljublajanan alueella yrityksellä on 24/7 hälytysvartija, joka hoitaa yrityksen valvomien kohteiden hälytykset ja pystyy tarvittaessa tekemään pikahuoltotoimenpiteitä heidän vastuullaan oleviin järjestelmiin.

Yrityksen edustajan, Viton, kanssa kävimme tutustumassa kahteen heidän valvonnassaan olevaan keskeiseen kohteeseen Ljubljanassa. Ensimmäinen kohde oli museo ja toinen, kaupungin keskeisin nähtävyys, kukkulalla oleva linna. Molemmissa kohteissa pääsin tutustumaan vartijoiden työskentelyyn ja kohteissa oleviin valvontajärjestelmiin. Kävimme yrityksen asentajan kanssa läpi kyseisten kohteiden erityispiirteitä järjestelmäasennuksiin liittyen. Mm. linnan seinärakenteet ja rakennuksen suojelumääräykset aiheuttavat haasteita asennuksissa ja langattomien laitteiden toiminnassa.

Söimme Viton kanssa torilla paikallisia "muikkuja". Hyviä olivat. 

Viikonloppu ja vapaa-aika

Vartiointialalla operatiiviset työt painottuvat usein ilta- ja yöaikaan, näin myös täällä Sloveniassa. Päivät ovat venyneet kohtuullisen pitkiksi ja muutamana iltana olen ollut hotellilla yhdentoista aikoihin. Toki tämä on tarkoittanut myös sitä että ihan viideltä ei ole tarvinnut joka aamu herätä. Töihin lähtö on yleensä tapahtunut klo 09-10 välillä. Aamuihin onkin jäänyt kivasti aikaa urheilulle ja täällä urheilu tarkoittaa minun kohdallani juoksemista. Läheiseltä Kalvarijon kukkulalta on löytynyt todella hienoja polkujuoksumaastoja, nousua ja laskua oikein reippaalla kädellä. Kalvarjon yhdeltä reunalta löytyy porrastreeniin tehdyt portaan. Askelmia on käsitykseni mukaan jonkin verran yli neljäsataa. Portaissa saa kivasti sykkeet koholle, jonka jälkeen voi lähteä kiertämään kukkulaa viiniviljelmien välissä kulkevia polkuja pitkin tai korkeammalla olevia metsäpolkuja pitkin.

Näkymä polulta Kalvarijon kukkulalta

Lauantai olikin poikkeuksellisesti sovittu työpäiväksi. Toki työt painottuivat jälleen iltaan. Ennen töihin lähtöä olimme sopineet Juren kanssa että menisin heille syömään, yhdessä heidän perheen ja sukulaisten kanssa. Olin ehkä hieman yllättynyt ja otettukin kutsusta, koska suku juhli samalla Juren vaimon vanhempien hääpäivää. Ilta sujui varsin mainiosti, vaikka yhteistä kieltä ei kaikkien kanssa löytynytkään. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja ruoka hyvää. Tarjolla oli perinteisiä slovenialaisia ruokia. Pienen yrityksen haasteet tuli illan aikana esille, kun Jurelle ilmoitettiin että yksi hänen työntekijöistään on sairastunut. Lauantai-iltana oli haastavaa saada tekijää sairastuneen tilalle, joten Jure lähti itse tekemään paikattavan vuoron. Kyseessä oli neljään yöllä kestävä järjestyksenvalvontatehtävä noin 65 kilometrin päässä, joten heitimme Juren kanssa hyvästit yllättäen jo juhlissa. Juhlien jälkeen siirryimme Juren vaimon, Metkan, kanssa tekemään valvontakierroksen toisessa heidän valvomassaan yökerhossa. Kävimme työntekijöiden kanssa läpi työskentelyyn ja kohteeseen liittyviä erityispiirteitä sekä teimme kierroksen kohteessa.

Sunnuntai oli tämän reissun ainoa vapaapäivä, jonka käytin kaupungilla kiertelyyn ja lepäämiseen. Iltapäivällä ajoin bussilla Pohorjen juurelle ja nousin gondolilla ihastelemaan kaupunkia huipulta. Huipulta löytyi useita polkuja. Tein pienen kierroksen poluilla ennen paluuta alas kaupunkiin. Pohorjen huippu on ehdottomasti paikka, jonne pitää vielä palata ja ehkäpä myös yöpyä jokunen yö jossain huipulla olevista hotelleista.

Ensimmäiset päivät Mariborissa

Alkuun pieni esittely itsestäni. Olen Markus ja toimin Hyrian Malmin toimipisteessä turvallisuusalan kouluttajana. Olen toiminut kouluttajana vuodesta 2005 lähtien, tosin olen ollut välillä kotona lasten kanssa yhteensä 1,5 vuotta ja näin ollen kouluttajavuosia on kertynyt hieman yli kymmenen. Koulutan pääasiassa vartijan ammattitutkintoon liittyviä tutkinnon osia, mutta myös jonkin verran yrityskoulutuksia. Tämän käynnissä olevan työelämäjakson aikana on tarkoitus kartoittaa työssäoppimispaikkoja opiskelijoillemme yksityisen turvallisuusalan yrityksissä Mariborin ja Ljubljanan alueilla.

Tarkoitus oli kirjoittaa kuulumisia jo hieman aikaisemmin, mutta jostain syystä tähän alkuun kehkeytyi mukamas hieman kiireitä. Matka tänne Mariboriin alkoi maanantaina 18.9. ja illalla noin 21:30 aikoihin saavuin Mariboriin. ZNI oli järjestänyt minulle kuljetuksen Grazin lentokentältä Mariboriin. ZNI:n  edustaja, Sonja Markic, oli minua vastassa hotellilla ja ehdimme vaihtaa hieman kuulumisia ennen nukkumaan menoa.
Tiistaina minut noudettiin hotellilta ZNI:n toimistolle, jossa minulle esiteltiin ZNI:n toimintaa ja organisaatio. Kävimme myös läpi ohjelmaan liittyviä käytäntöjä ja sääntöjä niin henkilökunnan kuin opiskelijoidenkin näkökulmasta. Mukana tilaisuudessa olivat myös työharjoittelija Itävallasta ja Mariborista. Molemmat olivat aloittaneet juurikin samaisella viikolla harjoittelujaksonsa. Pääsinkin heti esittelyn jälkeen harjoittelijoiden koekappaleeksi esittelykierrokselle Mariborin keskustaan. Tutustuimme kaupungin keskeisiin nähtävyyksiin ja teimme ohjatun esittelykierroksen museossa. Tunnin mittaiseksi tarkoitettu kierros venähti reippaaksi kahden tunnin kierrokseksi, mutta eipä mitään, todella hieno kierros ja ammattitaitoinen opas.

Keskiviikkona aamupäivällä kiertelimme kahden ZNI:n harjoittelijan kanssa kaupungilla ja tutustuimme museoon, jossa oli esillä Mariborin historiaa ja alueen teollista kehitystä käsittelevä näyttely.

Drava-joen varrelta löytyi viinimyymälä, jonka seinällä kasvaa maailman vanhin viiniköynnös. Ikää tällä vanhuksella on jo yli 400 vuotta.

Iltapäivällä menimme Varovanje d.o.o toimistolle, jonne Sonja oli järjestänyt ensimmäisen tapaamisen. Varovanje d.o.o on toiminut alalla hieman alle kaksi vuotta ja on tänä aikana kasvanut kolmen työntekijän yrityksestä vajaan kolmenkymmenen työntekijän yritykseksi. Teimme yrityksen johtajan, Juren, kanssa aikataulutusta ja suunnitelmaa töistä ja paikoista joihin tutustuisimme neljän päivän aikana. Koska yritys on kasvuvaiheessa ja vielä pieni toimija alalla, toimii myös yrityksen toimitusjohtaja Jure osittain vartijan tehtävissä. Tämä oli tietysti minun kannalta hyvä, koska Juren mukana pääsin tutustumaan laajasti heidän työtehtäviinsä. 

Torstaina aamupäivällä tutustuin Juren kanssa uusien vartijoiden koulutukseen. Menimme seuraamaan koulutukseen liittyvää voimankäyttöosioita. Sain myös itse osallistua koulutukseen, mikä oli tietysti äärimmäisen mielenkiintoista. Vartijoiden koulutusta saa Sloveniassa tällä hetkellä antaa yksi organisaatio. Yritykset järjestävät vartijoilleen kertauskoulutusta työsuhteen aikana. Peruskoulutus kestää 102 tuntia, josta voimankäyttökoulutuksen osuus on 19 tuntia. Arvokuljetus- ja henkilösuojaustehtäviin sekä tapahtumaturvallisuuteen liittyviin tehtäviin tarvitaan omat lisenssit ja koulutukset. 

Torstaina illalla Jure vei minut paikalliseen markettiin, jossa heillä oli yksi vartija vuorossa yhteistyössä toisen vartioimisliikkeen vartijan kanssa. Tutustuimme kohteeseen ja sen toimintaan, jonka jälkeen jäin työskentelemään kohteeseen vartijan kanssa. Vartijalle kuuluvat tehtävät olivat hyvin samanlaisia kuin Suomessa, pääosin videovalvontaa ja ennaltaehkäisevää näkyvää valvontaa myymälässä. Teimme viimeisen vuoron, joten tehtäviimme kuului myös liikkeen sulkeminen ja henkilökunnan poistumistarkastusten suorittaminen. 

Perjantaina oli vuorossa tutustuminen paikalliseen hälytyskeskukseen, jonne myös Juren yrityksen hälytykset ohjataan ja josta niiden eteenpäin ohjausta tehdään. Tutustumisen aikana kävi ilmi, että kyseisellä yrityksellä oli ollut pari vuotta aikaisemmin harjoittelija Suomesta. Tutustumisen jälkeen teimme yhden arvokuljetustehtävän, jonka jälkeen pidimme tauon ennen ampumaradalle siirtymistä. Jure on rakentanut yrityksensä käyttöön,yhdessä veljnsä kanssa, ampumaradan Maroborin lähelle. 

Ampumaradalle saapui myös Juren vaimo ja veli. Juren veli työskentelee yrityksessä turvallisuusjohtajana. Ammuntojen lopuksi otimme pienen leikkimielisen skaban, johon myös Juren vaimo osallistui. Jure voitti skaban ja itse olin jaetulla toisella sijalla. Ammuntojen jälkeen teimme vielä yhden arvokuljetustehtävän, jonka jälkeen Jure heitti minut takaisin hotellille. 

Pitkiä päiviä, mutta aika kuluu todella nopeasti.